Katariina Suurta juhlitaan yhtenä valistuksen aikakauden johtavista hallitsijoista, joka uskoi Venäjän kansan hyvinvoinnin parantamiseen ja taiteisiin panostamiseen. Mutta tarinalla on myös toinen puoli.
All About History -lehden uusimmassa numerossa Virginia Rounding selittää, mitä "valistunut despotismi" merkitsi Katariinalle, miten hän syrjäytti miehensä ja nousi Venäjän keisarilliselle valtaistuimelle ja miten hän laajensi häikäilemättömästi valtakuntaansa keräämällä alueita yhtä lailla kuin taidetta.
Lue kaikki tämä ja koko Katariina Suuren tarina numerosta 127.
Numerossa 127 All About History -tiimi valmistautuu maaliskuussa vietettävään naisten historian kuukauteen puhumalla 16 johtavan historioitsijan kanssa, jotta he saisivat tietoa heitä inspiroivista menneisyyden naisista. Voit myös lukea todellisista 1800-luvun New Yorkin jengeistä ja siitä, mihin demoneihin muinaiset ihmiset uskoivat.
Numerossa 127 voit myös tutustua ensimmäisen kirjailijan salaperäiseen elämään, eläintarhojen pitkään historiaan ja siihen, mitä olisi voinut tapahtua, jos Alexander Hamiltonista olisi tullut Yhdysvaltain presidentti. Kaikki tämä on All About History 127 -lehdessä.
Tyranni Katariina?
Nainen, josta tuli Katariina II Suuri, koko Venäjän keisarinna vuosina 1762-1796, syntyi Sophie Frederica Auguste Stettinin satamassa Itämeren Pommerissa (nykyisin Szczecin Puolassa) 21. huhtikuuta (juliaanisen kalenterin mukaan) 1729. Hän oli 39-vuotiaan Anhalt-Zerbstin prinssi Christian Augustin ja hänen 17-vuotiaan vaimonsa, Holstein-Gottorpin prinsessa Johanna Elisabetin ensimmäinen lapsi. Anhalt-Zerbst ja Holstein-Gottorp olivat kaksi niistä noin 300 pienestä suvereenista valtiosta tai ruhtinaskunnasta, joista suurin piirtein nykyisen Saksan alue koostui 1700-luvulla;
Näiden loputtomasti jakautuvien valtioiden, joita venäläinen historioitsija VO Kljutševski kutsui “muinaiseksi feodaaliseksi muurahaispesäksi”, aatelissukujen keskuudessa kaikki näyttivät olevan sukua toisilleen. Jopa Venäjän valtaistuimen haltija, keisarinna Elisabet, oli sukulaisuussuhde. Hän oli aikoinaan ollut kihloissa Johanna’n vanhemman veljen kanssa, mutta tämä oli kuollut isorokkoon ennen kuin häät ehdittiin järjestää. Johanna huolehti tämän yhteyden vaalimisesta, ja uudenvuodenpäivänä 1744 tämä vaaliminen näytti kannattaneen, kun keisarinna kutsui Sophien ja hänen äitinsä Venäjälle. Kutsun (sanaton) syy oli se, että Sophiea pidettiin mahdollisena morsiamena Elisabetin vastikään nimitetylle perilliselle, hänen veljenpojalleen suuriruhtinas Pietarille, joka sattui olemaan myös Sophien pikkuserkku.
Lue lisää osoitteesta Kaikki historiasta 127 (avautuu uudessa välilehdessä) .
Todellinen New Yorkin jengi
New York. Brooklynista Bronxiin ulottuva suurkaupunki on kulttuurin pesä, ja monet pitävät sitä Amerikan sydämenä. 1800-luvulla maailma oli kuitenkin erilainen kuin nykyisin tuntemamme vilkas metropoli. Tuolla vuosisadalla eräällä alueella, joka tunnettiin nimellä Five Points Lower Manhattanilla, oli maine köyhyyden ja rikollisuuden painajaisena. Eurooppalaiset siirtolaiset, jotka olivat paenneet Amerikkaan etsimään parempaa elämää, päätyivät elämään kurjuudessa sen kaduilla. Kaikista kurjuudesta ja korruptiosta kertovista tarinoista huolimatta Five Points on kuitenkin edelleen pahamaineinen sen kujilla ja saluunoissa väijyvistä pelottavista jengeistä. Bowery Boysin ja Whyosin kaltaisilla nimillä varustetuilla jengeillä sanottiin olevan räikeä pukeutuminen aistit ja väkivallanhalu. Paljon niistä on edelleen tuntematonta, ja historioitsijat ovat eri mieltä tapahtumista ja joissakin tapauksissa siitä, oliko tiettyjä jengejä edes olemassa. Keitä olivatkaan New Yorkin todelliset jengit?
Lue lisää New Yorkin todellisista jengeistä osoitteessa All About History 127 (avautuu uuteen välilehteen) .
Tarhojen historiaa
Luonto on aina kiehtonut ihmistä. Erityisesti eläinkunta on harvoin jäänyt ihmisen rauhaan, ja eläinten pyydystäminen ja pitäminen on ollut monien yhteiskuntien piirre vuosituhansien ajan. Mutta mistä sai alkunsa ajatus eläinten nappaamisesta luonnosta ja niiden asettamisesta näytteille? Ja miten siitä kehittyi nykymaailman eläintarhat ja luonnonpuistot?
Varhaisimpia esimerkkejä eläintarhoihin hankituista eläimistä voidaan jäljittää muinaiseen Egyptiin. Thebasta löydetyt todisteet viittaavat siihen, että naispuolinen faarao Hatsepsut piti norsujen, leopardien ja paviaanien kaltaisia eläimiä eläinkokoelmassaan. Hierakonpoliksen muinaisesta hautausmaasta löydetyt eksoottisten eläinten jäännökset osoittavat, että vaikka muinaiset egyptiläiset saattoivat nauttia vieraiden lemmikkieläinten omistamisesta, he eivät välttämättä osanneet hoitaa niitä kunnolla.
Lue lisää eläintarhojen historiasta osoitteesta Kaikki historiasta 127 (avautuu uudessa välilehdessä) .
